Vuorovaikutus

IMG_2880

Vuorovaikutus on yhteyttä toiseen ihmiseen. Oikeankaltainen vuorovaikutus luo perustan hyvälle kommunikaatiolle. Ihmisillä on yksilöllinen tarve sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kanssakäymiseen. Vuorovaikutuksen tarve vaihtelee kuitenkin yksittäisellä henkilölläkin hetkestä toiseen. Henkilöillä, joilla on vaikeuksia vuorovaikutuksessa, on oikeus ympäristönsä antamaan tukeen. Oikeutta vuorovaikutukseen ei voi evätä henkilöltä hänen vammansa tai erityisvaikeutensa laadun tai vaikeuden vuoksi.

Vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, miten yksilö toimii ryhmän jäsenenä. Vuorovaikutustaitoja ovat mm. kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot, argumentointitaidot, taito osoittaa tukea, taito ottaa ja pitää puheenvuoroja, taito jatkaa toisen puheenvuorosta ja taito ylläpitää keskustelua. Myös tunnetaidot ja ryhmässä toimimisen ja viestimisen taidot ovat tärkeä osa vuorovaikutustaitoja.  Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, ymmärtää, ilmaista ja kanavoida tunteita. Ryhmätaitoja ovat esimerkiksi ryhmän sääntöjen noudattaminen, muiden huomioiminen, ryhmädynamiikan tunnistaminen ja oman paikan löytyminen.

Vaikeuksia vuorovaikutuksessa?

Puutteelliset vuorovaikutustaidot saattavat estää sopivan sosiaalisen kanssakäymisen toteutumisen. Näin ollen puutteet vuorovaikutustaidoissa voivat heikentää henkilön elämänlaatua merkittävästi. Ympäristö on vastuussa siitä, että henkilölle tarjotaan mahdollisuus kommunikointiin ja vuorovaikutuksen sisältö on henkilöä kiinnostavaa.

Vuorovaikutustietojen oppiminen

Vuorovaikutuksen oppiminen vaatii yhdessä olemista, yhdessä tekemistä ja yhdessä opettelemista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ympäristön ihmisten on mahdollistettava erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle vuorovaikutustilanteita. Vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisen tulee tapahtua henkilön omassa luonnollisessa ympäristössään sekä hänen omissa arkipäivän tilanteissaan. Ohjaajan tai muun lähi-ihmisen tulee tuntea henkilölle sopivat kommunikointimenetelmät ja käyttää niitä aktiivisesti, jotta vuorovaikutuksen taitojen opetteleminen mahdollistuu.  Lähiympäristön ihmiset ovat keskeisessä asemassa vaikeimmin vammaisten henkilöiden vuorovaikutuksen tukemisessa, kuntoutuksessa ja arvioinnissa. Tärkeää on ottaa tietoisesti käyttöön vuorovaikutuskumppanin käyttämät keinot yksilölliset taidot ja tarpeet huomioiden. Vuorovaikutusympäristön parantamiseksi olisi tarkkailtava eri viestintäkanavien kautta tulevat kommunikaatioaloitteet ja vastata niihin. Havainnoimalla saadaan tietoa henkilöä motivoivista asioista.

Leave Yours +

No Comments

Leave a Reply

* Required Fields.
Your email will not be published.