Ennakointi

Ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuteen suuntautumista. Se on tulevaisuuteen luotaamista, tulossa olevan suunnittelua. Tavallisesti ihminen oppii jo varhain suuntautumaan tulevaan ja ennakoimaan pienistä vihjeistä seuraavan tapahtuman. Näin ihminen osaa valmistautua uusiin tilanteisiin. Erityistä tukea tarvitsevan henkilön on usein vaikea kestää yllätyksiä, muutoksia ja tilanteita, joissa on paljon uutta ja jännittävää. Hän tarvitsee ennakointia ja tukea siihen. Ennakointi on väline tai asenne, joka erityistä tukea tarvitsevan henkilön kanssa työskennellessä helpottaa molempien kommunikointia ja ymmärrystä toisen tavasta ajatella sekä toimia. Sen avulla pystytään myös vaikuttamaan haastavien tilanteiden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen. Haastavan käyttäytymisen taustalla saattaa olla se, ettei henkilö ymmärrä ympäristön antamia vihjeitä siitä, miten tulisi käyttäytyä. Hän ei välttämättä ymmärrä sanojen merkitystä tai tulevia tapahtumia ja tämä saattaa aiheuttaa pelon ja kaaoksen tunnetta.

Ennakoinnin tarkoituksena on tapahtumien kulun jäsentäminen. Apuna voidaan käyttää päiväjärjestystä, kuvitettuja toimintaohjeita, piirtämistä ja sosiaalisia kuvatarinoita. Näiden keinojen avulla selkeytetään erityistä tukea tarvitsevan henkilön omaa ymmärtämistä ja syy-seuraussuhteita. Henkilön pystyessä ennakoimaan tulevaa, mahdollistuu myös hänen mielipiteiden ja tahdon esille tuominen sekä kielteisten ja positiivisten mielipiteiden ilmaiseminen.

Erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle toiminnan suunnittelu on muutostilanteissa usein haastavaa. Muutosten hyväksyminen ja ymmärtäminen on vaikeaa ja henkilö tarvitsee aikaa miettiä tulevaa ja suhtautua tuleviin tapahtumiin. Mikäli muutokset tapahtuvat liian yllättäen, henkilö ei välttämättä kykene varautumaan niihin ja seurauksena voi olla kieltäytyminen tai vastustaminen, vaikka kysymyksessä olisi mielekäskin tekeminen. Liian tiukkojen vaatimusten esittäminen voi aiheuttaa juuttumista tai haastavaa käyttäytymistä. Henkilön tavalliseen struktuuriin tulevat muutokset on hyvissä ajoin suunniteltava ja esitettävä henkilölle.

Tuttu ja turvallinen ympäristö mahdollistaa henkilön itsenäisen toimimisen. Tutut toiminnot ovat lähellä ja tutuissa paikoissa. Siirryttäessä uuteen paikkaan erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä saattaa olla vaikeuksia sopeutua uusiin tiloihin. Hänelle on annettava aikaa rauhassa totutella ja tutustua uuteen ympäristöön. Ympäristön antamat vihjeet, esimerkiksi kahvinkeittimen porina tai ruoan tuoksu auttavat ennakoimaan tapahtumia ja helpottavat näin sopeutumisessa tulevaan.

Jokainen meistä haluaa elää ympäristössä, jossa viihtyy. Myös erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ympäristön tulee olla henkilölle mieleinen ja hänen tarpeensa huomioiva. Jotkut tarvitsevat selkeän ja yksinkertaisen ympäristön, joka on helposti hahmotettavissa. Toiset tarvitsevat ja haluavat enemmän asioita ympärilleen. Ympäristön tulee tukea henkilön mahdollisuutta itsenäisempään toimintaan. Strukturoimalla ympäristöä voidaan auttaa henkilöä hahmottamaan tilan tarkoitus ja siihen liittyvät toiminnot. Tilan hahmottaminen on usein opittu käytännön toiminnan kautta ja toimintojen hahmottamista voidaan tukea struktuurien ja yksittäisten kuvien avulla.  Jokaisella tulee omassa ympäristössään olla tila, jossa hän voi viettää aikaa itsenäisesti sekä tila, jossa voi toimia yhdessä toisten kanssa. Ympäristön rakenteessa tulee huomioida turvallisuus ja henkilön yksilöllisyys.

Leave Yours +

No Comments

Leave a Reply

* Required Fields.
Your email will not be published.